23. elokuuta 2016

Perhosten aikaan



Miten kepeä onkaan perhosen tanssi mintunkukan yllä!




1. kesäkuuta 2016

Etupihan kevättä



Osittain varjoisalla etupihalla on kevät näyttävien saniaisten juhlaa. Hyvin menestyvät sekä istuttamani kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), mutta myös luonnostaan sinne on tullut pienempiä saniaisia, joita en oikein osaa tunnistaa. Tervetuloa kuitenkin, näytätte viihtyvän ja hyvä niin :) Oikeastaan yksi syy, miksi lähdin suunnittelemaan enemmän japanilaistyylistä puutarhaa tänne etupihan varjoon oli juuri saniaiset ja se, mien ne luonnostaan pyrkivät sinne kasvamaan.

Tunnistatteko tätä saniaista? Se on kovin kevyt ja kepeä verrattuna kotkansiipeen.

Vuoden ensimmäisiä kasvihankintoja on kauan etsimäni hiirenporrassaniainen (Athyrium filix-femina), jolle pitää etsiä kiva paikka etupihalta.

Tämän riippalehtikuusen vehreyttä odotin kuin kuuta nousevaa ja niin kovin pitkään ruskeana pysyneet oksat alkoivat jo pelottaa... Mutta kas, sieltä se vihertyi tänäkin vuonna :) Samoin sen jaloissa pieni siilikuusi voi oikein hyvin.


Ainakin suurin osa jaloangervoista näyttää selvinneen talvesta, samoin raidalliset kuunliljat ovat lähteneet kasvuun, ja sormivaleangervokin on työntänyt pintaan muutamia lehtiä. Ikivihreät varjoyrtit taas ovat osittain mädäntyneet talven aikana, samoin kävi ikävä kyllä myös japaninvaahteralle, joka vielä aiemmin keväällä näytti lupaavalta...


Tunnistatteko tätä? Se on itsekseen kasvanut takapihalle ja jos se on, mitä kuvittelisin (viitapihlaja-angervo), niin siirtäisin sen mielellään etupihalle pihlajan tunnelmaa jatkamaan...

Etupihan aurinkoisessa päädyssä näyttävät viihtyvän erittäin hyvin puutarhuriystävältä saamani kevätvuohenjuuret. Ne saavat kuitenkin lähtöpassit takapihalle, kunhan löydän niille sopivan paikan. Haluaisin tähän aurinkoonkin enemmän japanilaishenkeä - mitä ehdottaisitte? Tila ei ole suuren suuri, metrin, puolitoista leveä ja ehkä puoli syvä parhaimmillaan, joten sen täyttää helposti. Mutta mitä siis pihlajan alle?

30. toukokuuta 2016

Aamukasteen alla


Loppukeväästä ja alkukesästä on meillä tullut sinisten kukkien juhlaa. Meillä kukkivat alppikärhön lisäksi muun muassa unelma- sekä nurmitädyke, lehtosinilatva ja pian aloittelevat myös maatiaisakileijat. Isänmaallisen tunnelman luovat omenapuiden sekä arovuokkojen valkoinen tausta.





27. toukokuuta 2016

Keijusen kesäinen uni



Olenkohan ainoa, jonka mielestä nämä pienikukkaiset kärhöt ovat kuin toisesta ulottuvuudesta? Kuvittelen, että keijut käyttävät näitä kukkia hattuinaan lepattaessaan hoivaamaan pieniä eläimiä. Rakastun tähän uudeelleen joka kevät, kun kärhö hempeästi ottaa vallan harmaata seinää vasten ja kuljettaa minutkin toisiin sfääreihin.


Tämä alppikärhö (Clematis alpina, lajike tuntematon) on ollut paikallaan pihaportin kaaressa vasta kolme kesää - ja kestänyt siinä kolme erittäin hankalaa talvea myös. Paikka on todella haastava, maa kylmää ja välillä märkääkin. Mutta kukat ulottavat itsensä aurinkoon kaikesta huolimatta. Nyt kasvi on päässyt jo kaaren päälle asti.